Uskalla olla erilainen, uskalla olla hullu

’’Hulluus on kyvyttömyyttä kommunikoida. Normaalius ja hulluus ovat saman kolikon kaksi puolta. Mutta niiden välissä on välitila, jota kuvaillaan usein sanomalla jonkun olevan erilainen. Yhä useampi ihminen pelkää olla välitilassa. Japanissa ollessani mietin paljon lentokoneessa lukemaani pikku-uutista. Viimein päätin kirjoittaa kirjan, joka pohjautuisi omiin kokemuksiini. Niin syntyi kirja Veronika päättää kuolla. Kirjoitin kirjan kolmannessa persoonassa ja muutin päähenkilön naiseksi. Tämän tein siksi, ettei kirja ollut ensisijaisesti kertomus omista mielisairaalakokemuksistani, vaan niistä riskeistä, joihin törmäämme ollessamme erilaisia. Ja silti kukaan ei halua olla ’’samanlainen kun kaikki muut’’.’’

Näin pohtii hulluutta kirjailija Paulo Coelho romaanissaan Veronika päättää kuolla.

Odotin kyseisen romaanin olevan vain surullinen ja synkkä tarina hullusta naisesta, jonka kohtalo on istua loppuelämänsä mielisairaalassa, koska yritti riistää itseltään hengen. Mielenkiintoani kirjavalintaa kohtaan lisäsi hyvin pieni samaistumisen tunne kirjan päähenkilöön (lähinnä vain ikä), nuoreen Veronika-nimiseen naiseen, jolla oli hyvä työpaikka, rakastava perhe ja elämässä ylipäätään asiat hyvin. Eräänä aamuna hän kuitenkin päätti kuolla ottamalla yliannostuksen unilääkkeitä, koska koki olevansa hyödytön sekä elämän olevan yksitoikkoista. Myöhemmin hän herää paikallisessa mielisairaalassa, jossa hänelle annetaan lääkkeiden aiheuttaman sydänvaurion takia vain muutama päivä elinaikaa. Näiden päivien aikana tutustuessaan muihin potilaisiin Veronika tajuaa, ettei hänellä ole enää yhtään mitään menetettävää. Hän voi sanoa mitä tahansa, tehdä mitä tahansa tai olla ihan millainen tahansa tulematta tuomituksi mielisairaalassa.  Löytäessään tämän vapauden, hänen elämänhalunsa alkaa palautua ja hän kokee tunnetiloja, joita ei ikinä ennen sallinut itsensä tuntevan.

Ensimmäisiä kappaleita lukiessani kirjan tunnetila olikin odotettavissa olevan harmaa, pitkästyttävä ja ajoittain Veronikan piittaamaton asenne ärsytti suunnattomasti. Kerroin muille lukemastani ja kauhistuneet ilmeet toisensa jälkeen kysyivät miten ihmeessä päädyin tällaiseen teokseen. Vastasin, että hulluus kiehtoo minua. Monet reagoivat ironisesti kutsumalla hulluksi, mutta tottahan se oli.

Kirjan luettuani ajatukseni vaihtuivat vähän päälaelleen. Viimeistään Coelhon oma kertomus kirjan lopussa sai aikaan ahaa-elämyksen sekä voimaantuneen fiiliksen. En olisi tässä pisteessä ja hetkessä, jos olisin jättänyt kaikki hulluutta vaativat asiat tekemättä ja pelännyt olemasta erilainen. Tietenkin on myös asioita, jotka ovat jääneet saavuttamatta, jotka vaativat lisää hullua rohkeutta. Kuten mielestäni kirja sen rivien välistä luettavaksi jättää, on lopetettava välittämästä, mitä muut ajattelevat ja tehtävä juuri sitä, mitä eniten rakastaa ja haluaa tehdä. Löydät kyllä ennen pitkää muita, jotka ovat yhtä hulluja ja erikoisia.

Mieleenpainuvin kolahdus romaanista oli ehdottomasti seuraava: ’’Elämässä on taisteluja, joilla on vain kaksi mahdollista lopputulosta: ne joko tuhoavat meidät tai tekevät meistä vahvempia ihmisiä.’’


IMG_1603 (2)

Osuuskunta Idea-Miilu

Mira Hämäläinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *