Valon Soturi

Mitä meistä tulisi, jos jokainen päivä olisi haasteeton? Jokainen päivä olisi luultavasti tasapaksua puurtamista ja olisimme tyytyväisiä tilanteeseen. Olen pyrkinyt joka päivä taistelemaan saadakseni itseni eroon epäonnistumisen pelosta. Olen myös pyrkinyt rauhallisuuteen tulkitessani ihmisten puheita tai palautteita. Juuri epäonnistuminen ja toisten sanojen pelko on meidän hidasteenamme pyrkiessämme saavuttamaan jotakin suurta. Olen lukenut edellä mainitut ajatukset useasta kirjasta ja lähdin etsimään itselleni kirjaa, joka mahdollisesti muuttaisi ajatuksiani pelosta.

Valon Soturin käsikirja on minulle juuri oikea työkalu. Kirjoittaja Paulo Coelho on varmasti henkilö, joka on kokenut elämässään samat ajatukset kuin minä ja monet monet muut. Kirja koostuu sivunmittaisista kappaleista. Kirjaa voi lukea usean kappaleen putkeen tai mahdollisesti vain yhden kerrallaan. Itse kahmin ensin kaikki ajatukset ja tämän jälkeen luin yhden kappaleen aina sitä tarvitessani. Kirjan tavoitteena on luoda lukijalle ajatus omien unelmien tavoittamisesta ja samalla opettaa syleilemään elämän epävarmuutta.

On huvittavaa huomata muutos omassa arjessa. Koen vähintään yhden vastoinkäymisen päivittäin, kun jokin asia ei mene suunnitellusti. Vastoinkäymisen aikana mielessäni pyörii jo ajatus siitä, miten Valon Soturi ei lannistu edessä olevasta jyrkänteestä vaan etsii valjaat ja pysyy reitillään. Olen pelännyt matkustamista. Matkustaminen on ollut mielessäni pelottavaa lentämisen, mahdollisen kielimuurin, kulttuurien eroavaisuuden tai jonkin muun mitättömän syyn takia. Olin juuri Krakovassa avopuolisoni kanssa ensin peläten reissua, mutta jälkeen todeten, että ymmärrän maailmasta jälleen jotain uutta. Pelkoni olivatkin suurimmat lahjani reissusta.

Saatoinpahan saada erittäin hyviä ideoita tulevaan kesäkahvilaan tai tuotteistamiseen liittyvään projektiini. Kirja antoi minulle rohkeuden murusia ja tuki muiden kirjojen tuomaa sanomaa.

Loppuun onkin pakko antaa kaikille kliseinen, mutta oiva lopetus kirjan sanoin:

”Valon Sotureiden silmissä on ikuinen säihke.

He ovat tässä maailmassa, osa toisten ihmisten elämää, ja he ovat aloittaneet vaelluksensa ilman haarapussia ja sandaaleja. He ovat usein pelkureita eivätkä tee aina oikein. He kärsivät turhista, käyttäytyvät halpamaisesti ja ajattelevat väliin, etteivät kykene kasvuun. Usein he eivät ole mielestään ansainneet minkäänlaista siunausta tai ihmettä.

He eivät tiedä aina tarkalleen mitä tekevät täällä. He viettävät monia unettomia öitä miettiessään, että heidän elämällään ei ole mitään tarkoitusta.

Sen vuoksi he ovat Valon Sotureita. Siksi että he erehtyvät. Siksi että he kyselevät. Siksi että he etsivät tarkoitusta – ja varmasti löytävät sen.”


joonas1

Joonas Laine

Osuuskunta Idea-Miilu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *